Aivan alkuun kiitokseni minua äänestäneille sekä toisaalta muille ehdolle asettuneille. Kiitokseni lausun myös Poromagialle yleisöäänestyskonseptin soveltamisesta, sillä ilman tätä konstruktiotahan en olisi paikkaa tänä vuonna saanut. Kiitollisuuttani kuvaa kuitenkin parhaiten seuraava kertomus.
---
Rinnakkaisessa todellisuudessa elettiin vuotta 2015. Tuossa todellisuudessa kertoja, eli minä, olin joutunut keskipitkälle sairauslomalle. Sairauden syyt eivät tarinan kannalta ole olennaisia, mutta sen seurauksiin meidän on syytä paneutua tarkemmin. Tehtäviäni niin virka- kuin siviilielämässäni oli tullut paikkaamaan monen tuntema karvainen toveri, Susikoira Roi. Roin aiemmat meriitit monella elämän saralla olivat niin lukuisat, ettei sopivan paikkaajan löytämiseksi tarvinnut käyttää montaakaan hetkeä.
Töissä Roi omaksui virkani ensisijaisesti perintö- ja lahjaverotuksen tehtävissä. Aiemmin poliisikoirana työskennellyt Roi pääsi nopeasti jyvälle lain koukeroista sekä työyhteisön dynamiikasta, ja niinpä hänet otettiin nopeasti vastaan Pela-ryhmän täysimääräisenä jäsenenä. Roi niitti myös menestystä asiakaspalvelussa, siis ammattilyhentein Aspassa – tästä jäin aavistuksen verran kateelliseksi, sillä olin itsekin ollut pidetty henkilö palvelutiskissä yhtäältä asiakkaiden kuin toisaalta kanssavirkailijoitteni keskuudessa. Älkäämme juuttuko kuitenkaan katkeruuteeni, eihän Roin menestystä voinut hänelle tappioksi laskea. Oikein tehtyjä päätöksiä syntyi ja tyytyväisiä asiakkaita poistui verotalon ovista erittäin kiitettävällä tahdilla.
Roi otti haltuunsa myös harrastukseni MtG:n ja urheilun parissa. Tälläkin saralla Roilla oli täytettävinään jättämäni keskinkertaiset saappaat, mutta ongelmia ei näyttänyt olevan. Penkinnosto kulki ja toisaalta kyykätessä painoina oli moninkertaisesti Roin elopaino. Magicin parissa Roi virvoitti Tampereen peliympäristöä ennennäkemättömällä tavalla, ja erityisesti Legacyn suosion kasvu oli merkille pantavaa. Olihan Roi antelias koira, jolle pakkojen uloslainaaminen ja edullisella hinnalla myyminen ei tuottanut ongelmia. Tampereen ulkopuolella Roi ehti vierailla muutamalla GP:llä, joista eräällä reissulla irtosi jopa paikka Top8:sta. Ainoana vajeena Roin harrastusmenestyksessä oli se, ettei tämä ehtinyt voittamaan yhtäkään PoroTour-osakilpailua.
Roi oli eräänä päivänä työyhteisönsä kanssa vierailemassa Särkänniemessä. Pikkulinnanmäellä riitti monenlaista tekemistä: Roi oli työtovereineen planetaariossa, yhdessä viimeisistä delfinaarionäytöksistä ja jopa Näsinneulassa ruokailemassa. Kävipä nelijalkainen ystävämme myös kotieläinpihan puolella, jossa hän teki tuttavuutta erään vuohenpoikasen kanssa. Roi sai kuulla, että eläimiä oli tapana myydä eteenpäin kun ne olivat saavuttaneet tietyn iän: niin oli myös asian laita tämän pienokaisen kohdalla. Roi poistui tyytyväisenä uuden lemmikkinsä kanssa, jonka hän sai poikkeuksellisesti tuoda myös töihin sen työhyvinvointia edistävän vaikutuksen tähden.
Syksyn tullessa Roille koittivat jännittävät paikat, sillä aiemmin mainitun mukaisesti Roilla ei ollut vielä paikkaa Poro Tourin invitationaliin. Roi ja hänet adoptoinut joukkue, Etelä-Tampereen Raittiusseura miettivät kuumeisesti, miten joukkue vielä ehtisi saada lisää edustajiaan mukaan kutsuturnaukseen. Kovasta yrittämisestä huolimatta paikkaa ei irronnut edes viimeisestä Standard-turnauksesta, ja jopa joukkuekilpailussa Raittiusseura joutui taipumaan valtaisan spurtin tehneelle joukkueelle Christina Reginan Sohvalla. Toivo oli laskettava yleisöäänestyskilpailuun.
Yleisöäänestyskilpailua varten Roi masinoi valtaisan kampanjan, jossa hän esiintyi ruokkimassa vanhuksia, leikkimässä kehitysvammaisten lasten kanssa ja jopa keskustelemassa amerikkalaisten huippupelaajien kanssa invitationalin formaateista. Ennakkosuosio oli valtavaa, ja Roin esittelyketjua tultiin kehumaan eri puolilta Suomea. Roi ei tässä vaiheessa tiennyt sitä, että minä olin tervehtymään päin ja siten aioin osallistua myös yleisökilpailuun – tieto tuli hänelle vasta äänestyksen viime metreillä. Roi ei kuitenkaan pitänyt minua varsinaisesti kovin suurena uhkana, sillä hänhän oli saanut paikkani joukkueestani ja omaksunut elämäni erittäin hyvin.
Roi ei valtaisan hybriksensä takia kaivannut mitään erityisiä vaalivalvojaisjuhlia, vaan meni äänestyksen päättymisen jälkeisenä päivänä töihin aivan tavallisesti. Susikoirapäähenkilömme ei suureksi ihmeekseen nähnyt työhyvinvointilemmikkiään mailla eikä halmeilla, mutta ei antanut sen haitata savottaan ryhtymistä. Veroeurot oli kerättävä, oli lemmikkiä tai ei. Aamupäivällä Roi sai odottamansa puhelun Poromagian päämieheltä, mutta viesti oli yksiselitteinen ja ankara: Roi ei ollut voittanut äänestystä, eikä siten pääsisi mukaan invitationalin jännittäviin peleihin. Tämä viesti oli Roin psyykkeelle liikaa, ja niin alkoi koko toimistoa ravisuttanut ulvonta ja toimistokalusteiden sekä talon rakenteiden perusteellinen tuhoaminen. Roin kohtaus aiheutti niin mittavat vahingot, että toimiston väkeä jouduttiin siirtämään tilapäistyötiloihin remontin ajaksi.
Roin merkillinen, jopa jossain määrin runollinen lankeaminen puhutti toimistossa ja MtG-piireissä pitkään. Vielä myöhempinäkin päivinä kuultiin turnauksissa ja kahvipöydissä kuiskuteltavan:
Harva pelittä kilaroi, niin kuin kilittä Pela-Roi.