Muistellaanpa hetkisen, jos sopii.
Mikä meni silloin kerran ihan erityislaatuisen hienosti? Mitä ei vuosien jälkeenkään malta muistella kiristelemättä hampaitaan? MtG on väkevästi kokemusperäinen harrastus, ja lempparianekdootit on kovaa valuuttaa. Olkoon pelitiltanteita, herkullisia vaihtoja tai muuten vain mtg:tä sivuavia hetkiä.
Viimeisin löytämäni herkkuhetkiä kerrannut topsu on levännyt haudassaan viitisen vuotta, joten kokeillaan nimestä uudelleen.
Esimerkinomaisesti aloitan itse.
Pro:
Omaa visvaista, märkivää sieluani hykerrytti pitkään eräässä kasuaalikomentajaillassa sattunut tilanne, jossa jäätävää
Scion of the Ur-Dragon reanimate -pakkaa pelannut toverini vilkaisi yllättävän nohevassa nousukiidossa ollutta monovihreääni, ja totesi tilanteen vaativan toimenpiteitä. Ystävä luki varmaan pelitilanteen huolimattomasti ja pelasi stäkkiin
Living Deathin. Itselläni oli pöydässä tässä vaiheessa mm.
Kamahl, Fist of Krosa ja
Altar of Dementia. Mukavasti lääniä pystyssä.
Hetken katsoin, että eihän tämmöistä tule vastaan kuin sarjakuvissa. Okei, forestit kaakkoon, teen kaverin dual landeista Kamahlilla vuoron loppuun asti miehiä, pistän pöydässä olevan oman lihan muussiksi Alttarilla ja, hmm, grindaan sillä itseäni. Oho, kun löytyi vielä setä poikineen sieltä pakan päältä hautaan. Joo, en tee muuta.
Contra:
Toisen laidan temppuna muistelen erästä boksia, jonka ostin Suolahden kirpputorilta n. 10 vuoden mtg-taukoni aikana. Loota maksoi rapian vitosen, ja siellä oli iso kasa skeidaa ja yksi monovihreä pakka sleeveissä. Aikani annoin laatikon pölyttyä hyllyn reunalla, ja lahjoitin lopulta kaverille sillä ajatuksella, että kunhan joku noilla pelaisi. Nyttemmin kun löysin taas kipinäni, kävin tarkastelemassa mitä tuli annettua pois, ja siellähän oli mm. 2
Natural Orderia joista olin tosiaan maksanut silloin sen rapsakan femman.