"Turnauskelpoisista" legendoista oma suosikki on
Isamaru, Hound of Konda. Ei tyyliä, ei flavoria, mutta kiistatonta tehokkuutta sitäkin enemmän. White weenie on verissä.
Jos hauskimmista legendoista puhutaan, on pakko valita
Scion of the Ur-dragon. Varsinkin multiplayermatseissa lohnu on osoittautunut täysin mauttomaksi jekkuboksiksi. Eivät ole opponentitkaan hirveästi uskaltautuneet siihen removalia enää heittelemään viime aikoina, kun pirulla on paha tapa muuttua vaikkapa Keigaksi, tai pöydän pyyhkiväksi Ryuseiksi, ennen viimeistä hengenvetoaan.
Lämpimimpiä pelimuistoja herättää
Ambassador Laquatus, joka pyöri kaverini umpihuonoissa UG-millauspakoissa niihin aikoihin kun magicin pelaamista aloittelin. Miekkonen ruukasi lähettää elffikavereidensa avustuksella aivan järjettömät määrät kortteja graveyardille. Kortin flavorteksti oli tapana lukea ääneen aina pahamaineisen merfolk legendan saapuessa pelikentälle. Oi niitä aikoja