Se kyllä kannattaisi tarkastaa kuvankäsittely ohjelmalla. Suurentaa sen ja jos se menee pixeli mössöksi, niin käyttää vain tarkennus työkalua ja se on siinä. Pitää vain omistaa kunnon kuvan käsittely ohjelma.
Täytyy kyllä matemaatikkona vähän puuttua tähän keskusteluun. (Täytyy myös puuttua sen verran, että se on tosiaan "kuvankäsittelyohjelma", ei "kuvan käsittely ohjelma" tai "kuvankäsittely ohjelma". Jos kirjoitatte väärin, kirjoittakaa nyt edes koko ajan samalla tavalla.)
1) Kuvaa pelkästään suurennettaessa siitä ei saada esiin uusia yksityiskohtia. Käytännössä voidaan vain suurentaa tallennettujen pikselien kokoa. Juuri tästä johtuu se, että normaali suurentaminen johtaa "pikselimössöön" eli rakeiseen, epäselvään kuvaan.
2) Jos kuvasta on tallennettu tarkempia tietoja kuin mitä visuaalisessa kuvassa itsessään näkyy, sitä voidaan suurentamisen ohella tarkentaa. Kun kuva on skannattu, skanneri on käyttänyt tiettyä erottelutarkkuutta. Käytännössä tämä erottelutarkkuus on rajana sille, miten paljon oikeellista tarkentamista kuva sallii. Voi siis olla niin, että vaikka kuva onkin pienikokoinen / epätarkka, kuitenkin itse tiedostoformaattiin / skanneriohjelman käyttömuistiin on säilötty paljon näkymätöntä tarkkuusinformaatiota kuvasta. Tämä voidaan sitten ottaa tarkennustoiminnolla käyttöön.
3) Jos tarkempaa informaatiota ei ole tallessa, kuvaa ei voi aikuisten oikeassa mielessä tarkentaa. Ei, vaikka kuinka nakuttelisi ohjelman suurennus- tai tarkennusnappuloita. Kuitenkin on tiettyjä matemaattisia (tilastotietelijän mielestä tilastotieteellisiä ja sähköinsinöörin mielestä sähköteknisiä) interpolaatio- ja rekonstruktiomenetelmiä, joilla kuvaa voidaan edelleen tarkentaa. Lyhyesti sanottuna menetelmä yrittää pikselin ja sen ympäristön perusteella arvailla, mitä pikseleitä väleistä "puuttuu" ja sitten täydentää ne paikoilleen. Kaikki interpolaatio ja rekonstruktio tietyn rajan jälkeen on kuitenkin huijausta: tulokset voivat olla karmeasti väärin, eikä menetelmä huomaa sitä mitenkään. Aikuisten oikea tarkennus onnistuu vain kohdan 2 mukaisesti.
Yllä tarkoitan interpolaatiolla jotain matalan tason menetelmää, joka vain täydentää pikseleitä pikseleiden väliin pelkästään kuvan itsensä perusteella. Rekonstruktiolla tarkoitan kehittyneempää menetelmää, joka periaatteessa tarvitsee kuvan itsensä lisäksi vähän lisää dataa, jota voisi olla vaikka tiedostoformaattiin pakattu, mutta ei täydellinen tarkennusinformaatio. Rekonstruktio pystyy tiettyyn rajaan asti aivan aitoon tarkennukseen, vaikka täydellistä tarkennusdataa ei olisikaan olemassa; interpolaatio ei pysty, mutta tuurilla voi silti näyttää hyvältä.
Valitan, mutta keskustelun saama sivujuonne oli minusta ehdottomasti kiinnostavampi kuin valkoinen viiva kortin keskellä. On minullakin Selesnya Evangel, jossa on mystinen painovirhe. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin, kun laitan skannerin laulamaan.
-- Nute
Oulu
EDITAATIO: Jaha, osa keskustelusta jäi näemmä jyrän alle. Elämä on julmaa. [Lisätty heti alkuperäisen vastauksen jälkeen.]
EDITAATIO: Lisää saarnausta suurentamisen ja erottelutarkkuuden eroista löytää Esko Valtaojan kirjasta. En nyt kuollaksenikaan muista, onko se Kotona maailmankaikkeudessa vai Avoin tie. Kaiken järjen mukaan Kotona maailmankaikkeudessa. Joka tapauksessa kohta, jossa selitetään kaukoputkista ja observatorioista. Vastaavasti voi tutustua diffraktion käsitteeseen jossain keskivaativassa optiikan (optisen fysiikan, valo-opin) kirjassa. [Lisätty 17.4. klo 19.41.]
Aihe: Valkea viiva keskellä korttia (Luettu 5788 kertaa)