Itse aloitin aikanaan kaverien yllyttämänä kesällä -94, samana päivänä kun Legends tuli myyntiin. Helsingin Fantasiapeleistä oli Starter dekit loppu joten ostin kymmenen Revisedin buusteria ja myyjän kehoituksesta kaksi pussia Legendsiä. Antoi vielä myyjä pari kymmentä basic ländiä kaupan päälle ja ohjekirjankin kun semmoisen olisi saanut vain Starter paketin mukana. Suuntasin takaisin pohjanmaalle kavereiden kanssa pelailemaan ja ihmettelemään kortteja.
Ensimmäinen rare oli
Nevinyrral's Disk ja löytyihän boostereista myös vängän oloinen
Vesuvan Doppelganger. Kovasti oli kavereilla ihmettelyä kun Legends pusseista paljastui mustareunaisia(!) kortteja. Pelattiin ympyräpelejä enimmäkseen. Joku oli lukenut säännöt hieman väärin ja luultiin että vuorossa saa pelata vain yhden artifaktin/enchantmentin/creaturen. Tästä syystä ensimmäisen vuoron
Black Vise oli jokseenkin ylivoimainen. Antesta pelattiin, tietysti, kun se säännöissä kerran oli. Rariteeteista ei ollut mitään tietoa, puhumattakaan siitä mitä kortteja yleensä on olemassa. Parin kuukauden pelaamisen jälkeen ilmestyi The Dark. Sitä tajuttiin jo jonkin verran ostaa, mustareunaisia kortteja.
Witch Hunter oli kova,
Sorrow's Pathia ihmeteltiin. Joku opetti säännötkin suhteellisen oikein. Instanttien lisäksi oli Interruptit olemassa, banding oli hiukan hämmentävä aluksi.
Turnauksissakin käytiin Lapualla ja parrattiin toisiltamme kortteja. Voitin yhden turnauksen G/R pieksudekillä featuring
Kird Ape ja
Channel +
Fireball ja valitsin palkinnoksi mielummin
Nightmaren kuin kolme dualia. Niitä kun oli muutenkin paljon, oikeasti kalliit kupongit olivat
Shivan Dragon,
Royal Assassin ja
Mahamoti Djinn. Revisedissähän oli rareslotissa myös basic ländejä. Treidaaminen oli aika villiä. Ostettiin parta-Akin liikkuvasta korttimyymälästä ensimmäiset Scrye ja Duelist lehdet ja kuultiin rariteeteista ja muista korteista yleensä. Ladattiin BBS:sistä korttilistoja ja settilistoja. Kansioista tai sleeveistä ei ollut tietoakaan. Ihmeteltiin että joku kortti voi olla 50 taalaa jenkeissä! (Betan
Black Lotus). Odotettiin Fallen Empiresiä ja todettiin että se oli paskaa kun se ilmestyi. Tähän päättyi vuosi -94, jos oikein muistan.
Tämän jälkeen omat taidot kehittyivät, aloin ymmärtämään paremmin peliä. 4th Editionin ilmestyessä tajusin että Revised Editionia kannattaa haalia joten kiersin Etelä-Pohjanmaan kirjakauppoja ja ostin boksit pois. Raahesta löytyi kirjakaupasta boksi jonka joka boosterissa oli pelkkiä rareja. Parhaiten sijoitetut markat ikinä. Vuoden -95 tienoilla tilattiin ensimmäistä kertaa singlejä jenkeistä, mm. setti Mana Draineja ja kikkis. Samoihin aikoihin alkuperäinen peliporukka hajosi joista vain kaksi jatkettiin pelaamista. Matkustettiin kauemmas turnauksiin ja pelaamaan. Lopulta kaveri lähti opiskelemaan kun minä vietin abivuottani ja lopetti pelaamisen ja myi kokoelmansa pois jonka ostin osalla YO-lahjarahoja (nykyrahassa 200 eurolla mintti kikkis, setti draineja, Moat ja 12 dualia). Pelikavereita ei ollut joten omakin pelailu jäi vähiin kunnes törmäsin nuorempien poikien porukkaan (yläasteikäisiä) jotka pelasivat keskenään keittönpöytämätsikkiä. Suoritin ensimmäiset
Craw Wurm partaukset. Ostin ensimmäisen moxini, maksoin siitä 300 markkaa. Yläasteikäiset peliseuralaiseni ihmettelivät mielenterveyttäni. Opintoja rahoittaakseni myin 40 dualin setin 600 markalla, onneksi oli toinenkin setti omaan käyttöön.
Muutin syksyllä -96 Helsinkiin ja aloin yliopisto-opintojen sijaan notkumaan Safe Havenilla. Kiitos Magicin en koskaan valmistunut yliopistosta, mutta siirryin myöhemmin kauppakorkeaan. Loppu alkaakin olla enemmän lähihistoriaa.