Poromagia

Kirjoittaja Aihe: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)  (Luettu 11679 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Lorttopena

Tapanilan keppostelija-poikien "tuomiot"...
tietoja sinusta ei voi olla tyhjä

Poissa Karjanvarastaja

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #1 : 24.06.15 - klo 02:59 »
Tapanilan keppostelija-poikien "tuomiot"...

Pojat ovat poikia. Toivottavasti nostavat syytteet kunnianloukkauksesta, sillä ilmiselvästi törkeän noitavainon ovat saaneet syyttä peräänsä.

Poissa Kylooppi

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #2 : 24.06.15 - klo 15:13 »
Tapanilan keppostelija-poikien "tuomiot"...

Pojat ovat poikia. Toivottavasti nostavat syytteet kunnianloukkauksesta, sillä ilmiselvästi törkeän noitavainon ovat saaneet syyttä peräänsä.

En yleensä tykkää lähteä netissä puimaan näitä asioita, mutta tuomiot seksuaalirikoksista ovat kyllä aivan käsittämättömiä. Haluaisin kuulla lainsäätäjien mielipiteitä siitä miksi raiskauksesta on kohtuutonta saada vankilatuomio ja mielestäni tästäkin vaikka edes puoli vuotta telkien takana voisi lähettää vähän voimakkaamman viestin vaikka eivät saaneetkaan tekoaan vietyä loppuun asti. Käytännössä ehdottoman tuomion tuntuu saavan vain jos kohde on alaikäinen tai jää vakavia pysyviä fyysisiä vammoja. Henkinen trauma ja sen vaikutus uhrin loppuelämään tuntuu olevan täysin tuntematon asia.

Käytännössä tällä hetkellä raiskaaja ja pilvenpolttelija joutuvat pelkäämään poliisia suunnilleen yhtä paljon mikä ei kyllä istu omaan oikeuskäsitykseen sitten millään.
Killing you softly with triggers,
with triggeeeers!

Poissa Ksanen

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #3 : 24.06.15 - klo 16:03 »
Tapanilan keppostelija-poikien "tuomiot"...

Pojat ovat poikia. Toivottavasti nostavat syytteet kunnianloukkauksesta, sillä ilmiselvästi törkeän noitavainon ovat saaneet syyttä peräänsä.

En yleensä tykkää lähteä netissä puimaan näitä asioita, mutta tuomiot seksuaalirikoksista ovat kyllä aivan käsittämättömiä. Haluaisin kuulla lainsäätäjien mielipiteitä siitä miksi raiskauksesta on kohtuutonta saada vankilatuomio ja mielestäni tästäkin vaikka edes puoli vuotta telkien takana voisi lähettää vähän voimakkaamman viestin vaikka eivät saaneetkaan tekoaan vietyä loppuun asti. Käytännössä ehdottoman tuomion tuntuu saavan vain jos kohde on alaikäinen tai jää vakavia pysyviä fyysisiä vammoja. Henkinen trauma ja sen vaikutus uhrin loppuelämään tuntuu olevan täysin tuntematon asia.

Käytännössä tällä hetkellä raiskaaja ja pilvenpolttelija joutuvat pelkäämään poliisia suunnilleen yhtä paljon mikä ei kyllä istu omaan oikeuskäsitykseen sitten millään.

Opettaja antoi meille joskus lukioaikoina vastattavaksi jonkun yliopisto-opiskelijan oppilastyönä tekemän kyselyn, jossa vastaajat saivat yhdistää rikoksen ja mielestään sille sopivan rangaistuksen/korvauksen. Sekä rikokset että rangaistukset perustuivat todellisuuteen.

Kun oli vastannut ensimmäisen sivun kysymyksiin, sai kääntää paperin. Kääntöpuolella piti taas vastata kysymykseen, paljonko sinulle pitäisi maksaa että "suostuisit" jonkin mainitun rikoksen uhriksi.

Tapanilan tapauksessa poikien "rangaistus" toisen ihmisen elämän pilaamisesta oli 5000e (ja mistä pojat tällaisen summan repivät?).

Ei lämmittäisi minua henkilökohtaisesti. Ja vielä vähemmän tieto siitä, että pojat jatkavat vapaalla jalalla.

Poissa Assariah

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #4 : 24.06.15 - klo 18:36 »
Veikkaan että saavat vilkuilla aika paljo olkapäidensä yli herrat

ontopic: vittuttaa töiden paljous ja riittämätön aika tehdä ne
On normaalia olla epänormaali mutta on epänormaalia olla normaali
Assariah Have/Want

Poissa Kylooppi

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #5 : 24.06.15 - klo 23:36 »
Veikkaan että saavat vilkuilla aika paljo olkapäidensä yli herrat


Joo, mutta tilanne ei ole mitenkään optimaalinen jos ihmiset kokevat tarvetta alkaa harjoittaa oman käden oikeutta eikä sen todellakaan niin pitäisi oikeusvaltiossa mennä. Nettiraivoamisenkin ikävä puoli on se, että uhrin toipumisen kannalta ei varmasti ole positiivinen asia jos sosiaalisessa mediassa tapaus tulee vastaan ensimmäisenä asiana aina kun selaimen avaa. En todellakaan vaadi mitään kostorangaistuksia Suomeen, mutta tekoon suhteessa sopiva rangaistus ja sen jälkeen valvottu sopeuttaminen yhteiskuntaan voisi antaa huomattavasti paremman lopputuloksen kuin se, että tekijät jäävät käytännössä ilman rangaistusta, mutta heidät suljetaan kansalaisten toimesta yhteiskunnan ulkopuolelle.
Killing you softly with triggers,
with triggeeeers!

Poissa Corpseriuz

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #6 : 25.06.15 - klo 11:29 »
Veikkaan että saavat vilkuilla aika paljo olkapäidensä yli herrat


Joo, mutta tilanne ei ole mitenkään optimaalinen jos ihmiset kokevat tarvetta alkaa harjoittaa oman käden oikeutta eikä sen todellakaan niin pitäisi oikeusvaltiossa mennä. Nettiraivoamisenkin ikävä puoli on se, että uhrin toipumisen kannalta ei varmasti ole positiivinen asia jos sosiaalisessa mediassa tapaus tulee vastaan ensimmäisenä asiana aina kun selaimen avaa. En todellakaan vaadi mitään kostorangaistuksia Suomeen, mutta tekoon suhteessa sopiva rangaistus ja sen jälkeen valvottu sopeuttaminen yhteiskuntaan voisi antaa huomattavasti paremman lopputuloksen kuin se, että tekijät jäävät käytännössä ilman rangaistusta, mutta heidät suljetaan kansalaisten toimesta yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tekovälineet voisi takavarikoida valtion toimesta niin raiskaajilta kuin rattijuopoiltakin jne...

Poissa Porokki

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #7 : 25.06.15 - klo 11:40 »
Veikkaan että saavat vilkuilla aika paljo olkapäidensä yli herrat


Joo, mutta tilanne ei ole mitenkään optimaalinen jos ihmiset kokevat tarvetta alkaa harjoittaa oman käden oikeutta eikä sen todellakaan niin pitäisi oikeusvaltiossa mennä. Nettiraivoamisenkin ikävä puoli on se, että uhrin toipumisen kannalta ei varmasti ole positiivinen asia jos sosiaalisessa mediassa tapaus tulee vastaan ensimmäisenä asiana aina kun selaimen avaa. En todellakaan vaadi mitään kostorangaistuksia Suomeen, mutta tekoon suhteessa sopiva rangaistus ja sen jälkeen valvottu sopeuttaminen yhteiskuntaan voisi antaa huomattavasti paremman lopputuloksen kuin se, että tekijät jäävät käytännössä ilman rangaistusta, mutta heidät suljetaan kansalaisten toimesta yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tekovälineet voisi takavarikoida valtion toimesta niin raiskaajilta kuin rattijuopoiltakin jne...

Varkailtakin voisi katkaista varmuuden vuoksi kädet, ettei tule sitten jatkossa hölmöiltyä jne...

Verenhimoinen lynkkausmeininki vituttaa. Muistaakseni se ei kuulu täkäläisen oikeusjärjestelmän luonteeseen.

Poissa Lorttopena

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #8 : 25.06.15 - klo 13:05 »
Verenhimoinen lynkkausmeininki vituttaa. Muistaakseni se ei kuulu täkäläisen oikeusjärjestelmän luonteeseen.

Totta. Mutta taitaa jossain määrin kuulua sinnepäin maailmaa mistä tämän tyyppiset gutaleet ovat tänne kulkeutuneet..
En itsekkään pahemmin perusta "lynkkausmeiningistä" enkä vihakirjoituksista, mutta tosiasia on se, että tällaiset tuomiot ovat juuri sitä polttoainetta joka tällaisia mielialoja ruokkii.
tietoja sinusta ei voi olla tyhjä

Poissa Corpseriuz

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #9 : 25.06.15 - klo 13:12 »
Veikkaan että saavat vilkuilla aika paljo olkapäidensä yli herrat


Joo, mutta tilanne ei ole mitenkään optimaalinen jos ihmiset kokevat tarvetta alkaa harjoittaa oman käden oikeutta eikä sen todellakaan niin pitäisi oikeusvaltiossa mennä. Nettiraivoamisenkin ikävä puoli on se, että uhrin toipumisen kannalta ei varmasti ole positiivinen asia jos sosiaalisessa mediassa tapaus tulee vastaan ensimmäisenä asiana aina kun selaimen avaa. En todellakaan vaadi mitään kostorangaistuksia Suomeen, mutta tekoon suhteessa sopiva rangaistus ja sen jälkeen valvottu sopeuttaminen yhteiskuntaan voisi antaa huomattavasti paremman lopputuloksen kuin se, että tekijät jäävät käytännössä ilman rangaistusta, mutta heidät suljetaan kansalaisten toimesta yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tekovälineet voisi takavarikoida valtion toimesta niin raiskaajilta kuin rattijuopoiltakin jne...

Varkailtakin voisi katkaista varmuuden vuoksi kädet, ettei tule sitten jatkossa hölmöiltyä jne...

Verenhimoinen lynkkausmeininki vituttaa. Muistaakseni se ei kuulu täkäläisen oikeusjärjestelmän luonteeseen.

Jep täkäläisen oikeusjärjestelmän luonteeseen kuuluu, että omaisuus/talousrikoksista rangaistaan tuntuvasti.

Raiskaajia, rattijuoppoja, varkaita ja pahoinpitelijöitä taputellaan päälaelle ja toivotaan heille ymmärrystä. Tuo jos mikä vituttaa.

Poissa Rhianne

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #10 : 25.06.15 - klo 14:43 »
Jonkin verran aiheesta lukeneena täytyy hieman yrittää valistaa rangaistusten syitä, sillä Suomessa kuulee kommentteja liian lievistä rangaistuksista aivan liikaa. Pohjimmaltaanhan rangaistusten kovuudessa kyse on siitä, halutaanko rikollisille kostaa rikoksista, vai minimoida rikosten määrä yhteiskunnassa.

Ensinnäkin talousrikosten kovuuteen on hyvät syyt ja eri tyyppisten rikosten keskenään vertaamisessa ei mielestäni ole mitään järkeä. Rangaistuksen suuruus ei oikeusvaltiossa määräydy pelkästään rikoksen aiheuttamien haittojen perusteella, ja hyvä näin. Ei ihmisen kärsimykselle (ja murhien tapauksessa elämälle) voi laittaa hintaa.

Rangaistusten tarkoituksena sivistysvaltiossa on vähentää rikollisuutta mahdollisimman paljon, ei kostaa rikollisille. Ankarista rangaistuksista on paljon esimerkkejä maailmalla (USA), ja tilastoja lukemalla voi kukin miettiä toimiiko sellainen malli. Mitä pidemmät rangaistukset vangeilla on, sitä vaikeampi heidän on sopeutua takaisin normaaliin elämään, ja rikosten uusimisprosentti kasvaa. Toki lakia on vaikea rikkoa vankilassa istuessa, ja näiden kahden faktan välillä rangaistusten pituudet täytyy haarukoida sopiviksi.

Kolmantena tulee rangaistuksen pelotevaikutus. Pelotteena rangaistukset toimivat kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti ja tietyntyyppisissä rikoksissa. Viharikoksissa ja humalassa / huumeiden vaikutuksen alaisena yleensä järki enemmän tai vähemmän katoaa, eikä rikoksen tekijä ajattele mahdollista rangaistusta. Talousrikoksissa taas pelotevaikutus on äärimmäisen tärkeä, sillä talousrikokset ovat lähes poikkeuksetta pitkän suunnitelmallisuuden tuotoksia, ja talousrikosten määrä onkin kääntäen verrannollinen rangaistusten suuruuteen.

Oma mielipiteeni on se, että Suomessa rangaistusasteikot ovat melko kohdallaan, mutta jostain syystä rangaistusasteikon yläpää jää lähes kokonaan käyttämättä. Lisäksi rikoksen uusimisesta pitäisi rankaista entistä kovemmin, lievät rangaistukset ovat sopivia ensikertalaisille mutta jos ihminen ei kerrasta opi niin pitempää kakkua vaan, se on menetetty tapaus.

Lakia en ole lukenut, mutta tämän raiskaustapauksen rangaistukset mielestäni aivan oikein menivät asteikon alapäähän. Monien mielestä tämä ilmeisesti olisi pitänyt tuomita törkeänä raiskauksena, mutta haluaisinkin kuulla että mikä on sitten normaali raiskaus jos tämä oli törkeä. Siitä voi toki olla montaa mieltä pitäisikö asteikon alapäätän rangaistuksia koventaa.

Poissa Anssi

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #11 : 25.06.15 - klo 14:48 »
Kannattaa myös muistaa että jokainen vanki maksaa 60000-75000€ vuodessa valtiolle + vangin menetetty työ/veropanos.
Kaikki kortit löytyvät myös Cardtraderistä

Poissa Vicard

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #12 : 25.06.15 - klo 15:03 »
Monien mielestä tämä ilmeisesti olisi pitänyt tuomita törkeänä raiskauksena, mutta haluaisinkin kuulla että mikä on sitten normaali raiskaus jos tämä oli törkeä.

Mä haluaisin tietää minkälainen raiskaus ei ole törkeä?

Aika pitkälti olen kyllä samoilla linjoilla sun kanssa. Tosin omasta mielestä talousrikoksista annetaan suhteettoman suuria rangaistuksia, kun vertaa esim. raiskauksiin.

Poissa luma

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #13 : 25.06.15 - klo 15:08 »
Mä haluaisin tietää minkälainen raiskaus ei ole törkeä?

Tässä puhuttiin nyt laissa erotelluista termeistä "raiskaus" ja "törkeä raiskaus".

Poissa Rhianne

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #14 : 25.06.15 - klo 15:14 »
Ottamatta kantaa muihin rikostyyppeihin, niin yksi asia joka myös hillitsee raiskausrangaistuksia on se, että isossa osassa raiskauksista todisteet ovat luokkaa sana sanaa vastaan, jonka pohjalta on paha alkaa ainakaan vakavia rangaistuksia jakamaan. Huolestuttavan usein viime aikoina on tullut esille tapauksia, joissa naista on alkanut aamulla kaduttaa edellisyön toilailut, kun vierestä ei olekaan herännyt adonis. Nämä tapaukset vievät valitettavasti uskottavuulta myös oikeilta uhreilta, ja vaikeuttavat poliisin työtä.

Poissa Karjanvarastaja

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #15 : 25.06.15 - klo 15:28 »
Jonkin verran aiheesta lukeneena täytyy hieman yrittää valistaa rangaistusten syitä, sillä Suomessa kuulee kommentteja liian lievistä rangaistuksista aivan liikaa. Pohjimmaltaanhan rangaistusten kovuudessa kyse on siitä, halutaanko rikollisille kostaa rikoksista, vai minimoida rikosten määrä yhteiskunnassa.

Ensinnäkin talousrikosten kovuuteen on hyvät syyt ja eri tyyppisten rikosten keskenään vertaamisessa ei mielestäni ole mitään järkeä. Rangaistuksen suuruus ei oikeusvaltiossa määräydy pelkästään rikoksen aiheuttamien haittojen perusteella, ja hyvä näin. Ei ihmisen kärsimykselle (ja murhien tapauksessa elämälle) voi laittaa hintaa.

Rangaistusten tarkoituksena sivistysvaltiossa on vähentää rikollisuutta mahdollisimman paljon, ei kostaa rikollisille. Ankarista rangaistuksista on paljon esimerkkejä maailmalla (USA), ja tilastoja lukemalla voi kukin miettiä toimiiko sellainen malli. Mitä pidemmät rangaistukset vangeilla on, sitä vaikeampi heidän on sopeutua takaisin normaaliin elämään, ja rikosten uusimisprosentti kasvaa. Toki lakia on vaikea rikkoa vankilassa istuessa, ja näiden kahden faktan välillä rangaistusten pituudet täytyy haarukoida sopiviksi.

Kolmantena tulee rangaistuksen pelotevaikutus. Pelotteena rangaistukset toimivat kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti ja tietyntyyppisissä rikoksissa. Viharikoksissa ja humalassa / huumeiden vaikutuksen alaisena yleensä järki enemmän tai vähemmän katoaa, eikä rikoksen tekijä ajattele mahdollista rangaistusta. Talousrikoksissa taas pelotevaikutus on äärimmäisen tärkeä, sillä talousrikokset ovat lähes poikkeuksetta pitkän suunnitelmallisuuden tuotoksia, ja talousrikosten määrä onkin kääntäen verrannollinen rangaistusten suuruuteen.

Oma mielipiteeni on se, että Suomessa rangaistusasteikot ovat melko kohdallaan, mutta jostain syystä rangaistusasteikon yläpää jää lähes kokonaan käyttämättä. Lisäksi rikoksen uusimisesta pitäisi rankaista entistä kovemmin, lievät rangaistukset ovat sopivia ensikertalaisille mutta jos ihminen ei kerrasta opi niin pitempää kakkua vaan, se on menetetty tapaus.

Lakia en ole lukenut, mutta tämän raiskaustapauksen rangaistukset mielestäni aivan oikein menivät asteikon alapäähän. Monien mielestä tämä ilmeisesti olisi pitänyt tuomita törkeänä raiskauksena, mutta haluaisinkin kuulla että mikä on sitten normaali raiskaus jos tämä oli törkeä. Siitä voi toki olla montaa mieltä pitäisikö asteikon alapäätän rangaistuksia koventaa.

Asiallista. Vapaudenriisto ja eristyneisyys lienee se rangaistuksen idea ja pelote, mutta jos lähes poikkeuksetta jaetaan ehdollista, niin missä se rangaistus on?

Eniten huvittaa tässä tapauksessa se, että tuomioita alennettiin julkisuuden vuoksi. Seuraavan kerran kun joku saa idean mukiloida, teurastaa, raiskata, warettaa tai herranjestas sentään myydä pilveä tai vielä pahempaa, totaalikieltäytyä asepalveluksesta, niin toivottavasti muistaa kilauttaa heti perään Seiskaan, Iltikseen ja Alibiin, jotta oikeudessa saa kevennystä.


Lainaus
Kannattaa myös muistaa että jokainen vanki maksaa 60000-75000€ vuodessa valtiolle + vangin menetetty työ/veropanos.

Mihinhän on kadonnut wanha kunnon pakkotyö? En muista koskaan lukeneeni, että miksi tämä käytäntö olisi jollain tapaa hyödytön. Peltoa vankilan juureen, kanalat, navetat ja laitumet. Pellet saisi mahdollisuuden hyödyttää yhteiskuntaa ynnä kehittää itseään, vankilalaitos saisi rahaa myymällä tuotteita tai omavaraisuutta käyttämällä itse ja verotettavien kukkaro kiittäisi.

Poissa WoRMaSTeR

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #16 : 25.06.15 - klo 15:57 »
Mihinhän on kadonnut wanha kunnon pakkotyö?
Orjuus on taidettu lopettaa vankienkin osalta. Vangithan saavat kyllä tehdä työtä niin halutessaan ja heille siitä myös maksetaan vähän ylimääräistä.

Poissa Rhianne

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #17 : 25.06.15 - klo 16:24 »
Eniten huvittaa tässä tapauksessa se, että tuomioita alennettiin julkisuuden vuoksi. Seuraavan kerran kun joku saa idean mukiloida, teurastaa, raiskata, warettaa tai herranjestas sentään myydä pilveä tai vielä pahempaa, totaalikieltäytyä asepalveluksesta, niin toivottavasti muistaa kilauttaa heti perään Seiskaan, Iltikseen ja Alibiin, jotta oikeudessa saa kevennystä.

Tuo on kyllä aika mielenkiintoista, että on julkisuuden vuoksi alennettu. Ymmärrän tavallaan pointin, että ikävä julkisuus tällaisissa tapauksissa toimii tavallaan osana rangaistusta, jolloin voidaan ajatella että osa rangaistuksesta on jo kärsitty. Malliin vanhan ajan jalkapuu kirkon eteisessä koko kylän nähden. Toisaalta taas niin kauan kun julkisuus pysyy faktoissa, ei näin pitäisi laskea, ja taas yliampuvat kunnianloukkaukset pitäisi pitää erillään alkuperäisestä rangaistuksesta. Eli syyllisiä / epäiltyjä ei saa julkisesti loukata tai vainota, mutta jos niin käy niin ei sitä pitäisi liittää alkuperäiseen caseen vai käsitellä erikseen.
« Viimeksi muokattu: 25.06.15 - klo 16:25 kirjoittanut Rhianne »

Poissa Anssi

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #18 : 25.06.15 - klo 16:25 »
Mihinhän on kadonnut wanha kunnon pakkotyö?
Orjuus on taidettu lopettaa vankienkin osalta. Vangithan saavat kyllä tehdä työtä niin halutessaan ja heille siitä myös maksetaan vähän ylimääräistä.

Jenkeissähän monessa osavaltiossa vankien on pakko tehdä töitä (no saa ne siitä palkkaakin, $0.11/h). Toisaalta pidän sinänsä hyvänä ideana että vangit osallistuvat vankilan ylläpitämiseen koska tavalliset työntekijät maksavat vielä enemmän. Lainaus Suomen vankien palkoista:

"Työtä tekevä ja koulutukseen tai kuntoutukseen osallistuva vanki saa verotonta toimintarahaa. Toimintaraha on 0,70 tai 0,90 euroa tunnilta. Avolaitoksissa ja hyvän suoriutumisen perusteella myös suljetuissa laitoksissa toimintaraha voi olla 1,20 euroa tunnilta.

Avolaitoksissa on mahdollista tehdä myös työtä, josta saa veronalaista palkkaa. Palkka on 3,70, 4,10 tai 4,50 euroa tunnilta. Jos työtä tehdään muun kuin Vankeinhoitolaitoksen lukuun (esim. entisissä työsiirtoloissa), palkka on 6,00, 6,70 tai 7,30 euroa tunnilta. Palkasta maksetaan vero ja korvaus laitokselle ruoka- ja ylläpitokustannuksista sekä mahdollinen velkojen ulosmittaus ja pidätys vahvistetun elatusmaksun maksamiseen."
Kaikki kortit löytyvät myös Cardtraderistä

Poissa tko

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #19 : 25.06.15 - klo 17:06 »
Ottamatta kantaa muihin rikostyyppeihin, niin yksi asia joka myös hillitsee raiskausrangaistuksia on se, että isossa osassa raiskauksista todisteet ovat luokkaa sana sanaa vastaan, jonka pohjalta on paha alkaa ainakaan vakavia rangaistuksia jakamaan. Huolestuttavan usein viime aikoina on tullut esille tapauksia, joissa naista on alkanut aamulla kaduttaa edellisyön toilailut, kun vierestä ei olekaan herännyt adonis. Nämä tapaukset vievät valitettavasti uskottavuulta myös oikeilta uhreilta, ja vaikeuttavat poliisin työtä.

Huolestuttavan usein kuulee ihmisten heittelevän ihan puskista tällaisia väitteitä ilman mitään lähdeviitteitä tai muita todisteita. Tällaiset kommentit vievät valitettavasti uskottavuuden kaikelta muultakin mitä niiden sanoja suustaan päästää ja saavat hänet vaikuttamaan lähinnä misogynistiseltä kusipäältä.
« Viimeksi muokattu: 25.06.15 - klo 17:58 kirjoittanut tko »

Poissa Rhianne

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #20 : 25.06.15 - klo 18:00 »
Ottamatta kantaa muihin rikostyyppeihin, niin yksi asia joka myös hillitsee raiskausrangaistuksia on se, että isossa osassa raiskauksista todisteet ovat luokkaa sana sanaa vastaan, jonka pohjalta on paha alkaa ainakaan vakavia rangaistuksia jakamaan. Huolestuttavan usein viime aikoina on tullut esille tapauksia, joissa naista on alkanut aamulla kaduttaa edellisyön toilailut, kun vierestä ei olekaan herännyt adonis. Nämä tapaukset vievät valitettavasti uskottavuulta myös oikeilta uhreilta, ja vaikeuttavat poliisin työtä.

Huolestuttavan usein kuulee ihmisten heittelevän ihan puskista tällaisia väitteitä ilman mitään lähdeviitteitä tai muita todisteita. Tällaiset kommentit vievät valitettavasti uskottavuuden kaikelta muultakin mitä niiden sanoja suustaan päästää ja saavat hänet vaikuttamaan lähinnä misogynsitiseltä kusipäältä.

Keskustelupalstalla keskustelusta ei tulisi mitään jos jokaiseen kommenttiin tulisi laittaa lähdeviitteet ja todistusaineistot päälle. Valitettavasti tilastot näistä asioista eivät ole julkisia, mutta pikaisella googletuksella löytyi seuraava Helsingin poliisin kommentti aiheesta:

Lainaus
Helsingin poliisi kertoi sosiaalisessa mediassa saaneensa tänä vuonna 309 seksuaalirikosilmoitusta, joista 225 on saatu tutkinnassa päätökseen. Jopa kahdessa kolmasosassa tapauksista ilmoitukset osoittautuivat poliisin mukaan kokonaan vääriksi, niihin ei liittynyt rikosta, tai asianomistaja luopui vaatimuksistaan.

Ja tämä tilasto kertoo nimenomaa niistä jotka tutkinnan aikana osoitettiin perättömiksi ilmoituksiksi, tietenkin mahdoton on saada sataprosenttista tietoa kuinka moni syyllisiksi todetuista on oikeasti syyttömiä. Tietolähteeni ei ole mikään paras, mutta mieluusti otan vastaan eriävää mielipidettä puoltavaa aineistoa ennenkuin naistenvihaajaksi leimautumista.

Poissa tko

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #21 : 25.06.15 - klo 19:40 »
Ottamatta kantaa muihin rikostyyppeihin, niin yksi asia joka myös hillitsee raiskausrangaistuksia on se, että isossa osassa raiskauksista todisteet ovat luokkaa sana sanaa vastaan, jonka pohjalta on paha alkaa ainakaan vakavia rangaistuksia jakamaan. Huolestuttavan usein viime aikoina on tullut esille tapauksia, joissa naista on alkanut aamulla kaduttaa edellisyön toilailut, kun vierestä ei olekaan herännyt adonis. Nämä tapaukset vievät valitettavasti uskottavuulta myös oikeilta uhreilta, ja vaikeuttavat poliisin työtä.

Huolestuttavan usein kuulee ihmisten heittelevän ihan puskista tällaisia väitteitä ilman mitään lähdeviitteitä tai muita todisteita. Tällaiset kommentit vievät valitettavasti uskottavuuden kaikelta muultakin mitä niiden sanoja suustaan päästää ja saavat hänet vaikuttamaan lähinnä misogynsitiseltä kusipäältä.

Keskustelupalstalla keskustelusta ei tulisi mitään jos jokaiseen kommenttiin tulisi laittaa lähdeviitteet ja todistusaineistot päälle. Valitettavasti tilastot näistä asioista eivät ole julkisia, mutta pikaisella googletuksella löytyi seuraava Helsingin poliisin kommentti aiheesta:

Lainaus
Helsingin poliisi kertoi sosiaalisessa mediassa saaneensa tänä vuonna 309 seksuaalirikosilmoitusta, joista 225 on saatu tutkinnassa päätökseen. Jopa kahdessa kolmasosassa tapauksista ilmoitukset osoittautuivat poliisin mukaan kokonaan vääriksi, niihin ei liittynyt rikosta, tai asianomistaja luopui vaatimuksistaan.

Ja tämä tilasto kertoo nimenomaa niistä jotka tutkinnan aikana osoitettiin perättömiksi ilmoituksiksi, tietenkin mahdoton on saada sataprosenttista tietoa kuinka moni syyllisiksi todetuista on oikeasti syyttömiä. Tietolähteeni ei ole mikään paras, mutta mieluusti otan vastaan eriävää mielipidettä puoltavaa aineistoa ennenkuin naistenvihaajaksi leimautumista.

Missä vaiheessa nimimerkillä kirjoittavan poliisin heittoja Facebookissa on alettu kutsumaan tilastoiksi?

Poliisien anonyymien letkautusten sijasta kannattaisi kiinnittää huomiota tilastokeskuksen tekemään rikosuhritutkimukseen, jonka perusteella noin 20% suomalaisista naisista on joutunut raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi. Raiskauksia ilmoitetaan vuodessa poliisille hieman yli 1000 ja suomessa on naisia lähemmäs kolme miljoonaa. Tästä voidaan päätellä, että yli 90% raiskauksista ei koskaan päädy poliisin tietoon millän tavalla. Miksi näin on? Tämä nyt on vaan veikkaus, mutta uskoisin, että kaiken maailman foorumeilla kirjoittavilla naistenvihaajilla ja niiden luomalla asenneilmapiirillä saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä.

Mitä taas tulee alkuperäiseen väitteeseesi siitä, että perättömiä ilmoituksia on tullut esiin "huolestuttavan paljon viime aikoina", niin odotan edelleen jotain konkretiaa sen tueksi. Koska väärä ilmianto on rikos, pitäisi näiden näkyä tilastoissa.
« Viimeksi muokattu: 25.06.15 - klo 19:46 kirjoittanut tko »

Poissa Rhianne

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #22 : 25.06.15 - klo 20:56 »
Olen jo pudonnut kärryiltä, että mistä tässä oikein väitellään. Eli mistä olet eri mieltä. Paitsi sinun mielestäsi olen naistenvihaaja syystä jota en ymmärrä. En ole missään vaiheessa väittänyt että raiskaukset eivät olisi ongelma, enkä sitä että suurin osa raiskauksista olisi perättömiä syytöksiä. Halusin vain tuoda esille raiskausten tuomitsemisen vaikeuden, kun isossa osassa tapauksista todisteita ei ole. Tiedän kyllä, että suurin osa raiskauksista jää ilmoittamatta, mutta se ei poista faktaa että perättömiä ilmiantojakin on ja ne valitettavasti vievät palstatilaa oikeilta uhreilta.

Syistä miksi isoa osaa raiskauksista ei ilmoiteta polisiille löytyy kyllä jos jonkin moista tutkielmaa, jos oikea tilastotieto kiinnostaa niin kannattanee lukea niitä enemmän kuin keskustelupalstoja. Muistini mukaan yleensä syy on se, ettei parisuhteessa tapahtuvaa raiskausta pidetä oikeana raiskauksena, ja ihmiset ovat ylipäätänsä huonoja myöntämään läheisten ihmisten tekemät rikokset ulkopuolisille (samasta syystä suurin osa perheväkivallasta jää ilmoittamatta).

En tiedä kuinka paljon perättömiä ilmiantoja pitää olla, että se täyttää sinun mielestäsi määritelmän huolestuttavasta määrästä, minusta jokainen on liikaa. En aloittanut tätä keskustelua todistaakseni mitään kenellekään, joten en jaksa etsiä tilastofaktaa, vaan totean loppuun lähteenä pelkästään MUTU tuntuma, että prosentuaalisesti kaikista rikoksista seksuaalirikoksissa on suurin osuus perättömiä ilmiantoja. Tähän väliin voisi vielä mainita, että myös naiset raiskaavat, ja niistä ilmoitetaan vielä pienempi osa poliisilla samasta syystä kuin perheväkivallassa. Eli yhteiskunnassa on tasa-arvo kaukana näissä asioissa (Lähde: "otat sä naiselta pataan" -case).
« Viimeksi muokattu: 25.06.15 - klo 21:00 kirjoittanut Rhianne »

Poissa Babu

  • L1-tuomari
  • Vaihtopalaute:
    ( | | )
  • *
  • Creature - Goblin Brushwagg
Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #23 : 25.06.15 - klo 21:10 »
Lainaus käyttäjältä: Wikipedia
Vuosina 2011–2013 poliisille ilmoitetiin noin tuhat raiskausta vuodessa.
Lähde

Lainaus
Helsingin poliisi kertoi sosiaalisessa mediassa saaneensa tänä vuonna 309 seksuaalirikosilmoitusta, joista 225 on saatu tutkinnassa päätökseen. Jopa kahdessa kolmasosassa tapauksista ilmoitukset osoittautuivat poliisin mukaan kokonaan vääriksi, niihin ei liittynyt rikosta, tai asianomistaja luopui vaatimuksistaan.


Pikaisella matematiikalla tuo kertoo, että vain kolmasosa raiskausilmoituksista on tutkittu ja näistä kaksi kolmasosaa ei johda tuomioon. Pitää myös ottaa huomioon, että vaatimuksista luopuminen ja "ei rikosta" eivät tarkoita, että ilmianto olisi ollut väärä varsinkin kun tilanteet ovat hyvin usein olleet sana sanaa vastaan.
« Viimeksi muokattu: 25.06.15 - klo 21:12 kirjoittanut Babu »
"eikö se nyt ole vanha fakta että monoliitit menee infiniteks jos niitä päin edes katsoo pahasti"
- luma; 09.04.2020 klo 19:30

Poissa Retardi

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #24 : 25.06.15 - klo 21:14 »
Lainaus käyttäjältä: Wikipedia
Vuosina 2011–2013 poliisille ilmoitetiin noin tuhat raiskausta vuodessa.
Lähde

Lainaus
Helsingin poliisi kertoi sosiaalisessa mediassa saaneensa tänä vuonna 309 seksuaalirikosilmoitusta, joista 225 on saatu tutkinnassa päätökseen. Jopa kahdessa kolmasosassa tapauksista ilmoitukset osoittautuivat poliisin mukaan kokonaan vääriksi, niihin ei liittynyt rikosta, tai asianomistaja luopui vaatimuksistaan.

Pikaisella matematiikalla tuo kertoo, että vain kolmasosa raiskausilmoituksista on tutkittu ja näistä kaksi kolmasosaa ei johda tuomioon. Pitää myös ottaa huomioon, että vaatimuksista luopuminen ja "ei rikosta" eivät tarkoita, että ilmianto olisi ollut väärä varsinkin kun tilanteet ovat hyvin usein olleet sana sanaa vastaan.

En nyt jaksa kaivaa Wikipediasta tuota kyseistä kohtaa, mutta tarkoitettaneenko siinä koko maan määriä ja Helsingin poliisi puhuu tottakai vain omistaan (eli noin kolmannes koko maan tapauksista olisi Helsingissä)?
Joo tai siis ei eiku häh?

Poissa Babu

  • L1-tuomari
  • Vaihtopalaute:
    ( | | )
  • *
  • Creature - Goblin Brushwagg
Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #25 : 25.06.15 - klo 21:16 »
Niin joo totta. Tuo tilasto kertoo koko maan ilmoitukset.
"eikö se nyt ole vanha fakta että monoliitit menee infiniteks jos niitä päin edes katsoo pahasti"
- luma; 09.04.2020 klo 19:30

Poissa Vicard

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #26 : 25.06.15 - klo 21:45 »
Olen jo pudonnut kärryiltä, että mistä tässä oikein väitellään. Eli mistä olet eri mieltä. Paitsi sinun mielestäsi olen naistenvihaaja syystä jota en ymmärrä. En ole missään vaiheessa väittänyt että raiskaukset eivät olisi ongelma, enkä sitä että suurin osa raiskauksista olisi perättömiä syytöksiä. Halusin vain tuoda esille raiskausten tuomitsemisen vaikeuden, kun isossa osassa tapauksista todisteita ei ole. Tiedän kyllä, että suurin osa raiskauksista jää ilmoittamatta, mutta se ei poista faktaa että perättömiä ilmiantojakin on ja ne valitettavasti vievät palstatilaa oikeilta uhreilta.

Syistä miksi isoa osaa raiskauksista ei ilmoiteta polisiille löytyy kyllä jos jonkin moista tutkielmaa, jos oikea tilastotieto kiinnostaa niin kannattanee lukea niitä enemmän kuin keskustelupalstoja. Muistini mukaan yleensä syy on se, ettei parisuhteessa tapahtuvaa raiskausta pidetä oikeana raiskauksena, ja ihmiset ovat ylipäätänsä huonoja myöntämään läheisten ihmisten tekemät rikokset ulkopuolisille (samasta syystä suurin osa perheväkivallasta jää ilmoittamatta).

En tiedä kuinka paljon perättömiä ilmiantoja pitää olla, että se täyttää sinun mielestäsi määritelmän huolestuttavasta määrästä, minusta jokainen on liikaa. En aloittanut tätä keskustelua todistaakseni mitään kenellekään, joten en jaksa etsiä tilastofaktaa, vaan totean loppuun lähteenä pelkästään MUTU tuntuma, että prosentuaalisesti kaikista rikoksista seksuaalirikoksissa on suurin osuus perättömiä ilmiantoja. Tähän väliin voisi vielä mainita, että myös naiset raiskaavat, ja niistä ilmoitetaan vielä pienempi osa poliisilla samasta syystä kuin perheväkivallassa. Eli yhteiskunnassa on tasa-arvo kaukana näissä asioissa (Lähde: "otat sä naiselta pataan" -case).

Joillekin koko lievien tuomioiden perusteleminen (vaikkakin ihan hyvillä perusteilla) ja perättömien ilmiantojen puheeksi ottaminen kuulostaa jossain määrin puolustelevalta, etenkin kun aihe on näinkin tunteita kuohuttava. Vaikka pointti on hyvä niin se tuntuu epäolennaiselta, kun otetaan huomioon jopa vedenpitävimpien keissien laihat tuomiot. Tästä syystä lähdettiin vähän sivuraiteelle.

En löytänyt yhtään kunnollista linkkiä tutkimuksiin jossa kerrottaisiin miksi raiskauksia ei ilmoiteta kovin herkästi, mutta muistelisin pääsyiden olevan häpeä ja syyllisyydentunne, sekä väkivallan pelko. Itse uskon sillä olevan jonkin verran vaikutusta suomessa että, lyhyiden/lievien tuomioiden saama mediahuomio antaa uhreille käsityksen ettei oikeus tulisi kumminkaan tapahtumaan.

Pitää myös ottaa huomioon, että vaatimuksista luopuminen ja "ei rikosta" eivät tarkoita, että ilmianto olisi ollut väärä varsinkin kun tilanteet ovat hyvin usein olleet sana sanaa vastaan.

Samaa mieltä. Etenkin jutussa jossa ei ole kunnollisia todisteita tai jossa uhria painostetaan joltain suunnalta olemaan hiljaa paine luovuttaa (ja pahimmassa tapauksessa uskoa omaan syyllisyyteensä) on äärettömän kova.
Lievästi kummeksuttaa miksi kukkahattuvaltio ei ole tuonut kunnon valistusta kouluihin, miten toimia uhriksi joutuessa.
Etenkin sitä tulisi painottaa jo lapsille, että uhri ei ikinä ole syyllinen. Toi 1400 kpl Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö nimittäin hirvittää. Opettajia voisi hyvin kouluttaa vähän enemmän tunnistamaan hyväksikäytön merkkejä.


Edit: en lukenut kovin pitkälle, mutta tää vaikutti ihan mielenkiintoiselta http://www2.uef.fi/documents/16189/1381081/analyysi-7.pdf/f60649ef-5b7d-4663-ba25-98f119163b74
« Viimeksi muokattu: 25.06.15 - klo 21:46 kirjoittanut Vicard »

Poissa Rhianne

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #27 : 25.06.15 - klo 23:58 »
Joillekin koko lievien tuomioiden perusteleminen (vaikkakin ihan hyvillä perusteilla) ja perättömien ilmiantojen puheeksi ottaminen kuulostaa jossain määrin puolustelevalta, etenkin kun aihe on näinkin tunteita kuohuttava. Vaikka pointti on hyvä niin se tuntuu epäolennaiselta, kun otetaan huomioon jopa vedenpitävimpien keissien laihat tuomiot. Tästä syystä lähdettiin vähän sivuraiteelle.

Pointti oli se, että uskoakseni tuomioiden kovuutta ei voi perustaa siihen kuinka varmasti joku on syyllinen, vaan samasta rikoksesta pitää aina antaa sama rangaistus. Joko epäilty on syyllinen tai ei ole. Tulisi aika mielenkiintoisia tuomioita, jos esim 100% varma syyllinen saisi 5 vuotta jostain rikoksesta, ja 80% varmuudella syyllinen saisi samasta rikoksesta 4 vuotta. Täysin mutuahan tämä teoriani on, että tuon takia rangaistusasteikkoa ei haluta tehdä liian raa'aksi.

Poissa Co

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #28 : 26.06.15 - klo 04:09 »
Toi 1400 kpl Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö nimittäin hirvittää. Opettajia voisi hyvin kouluttaa vähän enemmän tunnistamaan hyväksikäytön merkkejä.

Ihan vaan mielenkiinnosta, että milläköhän tavalla lapsesta näkee käytetäänkö tätä hyväksi? Suomessa on kuitenkin 500 000 koululaista, joten siihen suhteutettuna tuo luku on aika pieni (0,3%). Mikä nyt tarkoittaa että about joka kymmenellä luokalla on yksi tällainen lapsi. Lapset ja vanhemmat on kuitenkin aika erilaisia ja hankalia tapauksia on varmasti paljon enemmän.

Kyllähän opettaja tietysti näkee, että kotona ei välttämättä mene hyvin. Ilman esim. toistuvaa mustaa silmää on kuitenkin vaikea viedä asiaa eteenpäin, jos siitä ei lapset/vanhemmat halua avautua.
"Fight? I cannot. I do not care if I live or die, so long as I can rest."

Poissa Vicard

Vs: Rangaistuskäytännöt seksuaalirikoksissa (case Tapanila)
« Vastaus #29 : 26.06.15 - klo 09:55 »
Joillekin koko lievien tuomioiden perusteleminen (vaikkakin ihan hyvillä perusteilla) ja perättömien ilmiantojen puheeksi ottaminen kuulostaa jossain määrin puolustelevalta, etenkin kun aihe on näinkin tunteita kuohuttava. Vaikka pointti on hyvä niin se tuntuu epäolennaiselta, kun otetaan huomioon jopa vedenpitävimpien keissien laihat tuomiot. Tästä syystä lähdettiin vähän sivuraiteelle.

Pointti oli se, että uskoakseni tuomioiden kovuutta ei voi perustaa siihen kuinka varmasti joku on syyllinen, vaan samasta rikoksesta pitää aina antaa sama rangaistus. Joko epäilty on syyllinen tai ei ole. Tulisi aika mielenkiintoisia tuomioita, jos esim 100% varma syyllinen saisi 5 vuotta jostain rikoksesta, ja 80% varmuudella syyllinen saisi samasta rikoksesta 4 vuotta. Täysin mutuahan tämä teoriani on, että tuon takia rangaistusasteikkoa ei haluta tehdä liian raa'aksi.

Olen samaa mieltä siitä että ollaan joko syyllisiä tai ei, ja rangaistus pitää olla kaikille sama. Tästä syystä minun mielestäni, eritoten itsemääräämisoikeutta rikkovissa rikoksissa, pitäisi kokonaan lopettaa teon törkeyden pohtiminen ja antaa kunnolla häkkiä jos syylliseksi todetaan.
Nykyinen systeemi juuri eriarvoistaa tuomioita ja vähättelee uhria, kun teon törkeyttä miettitään kriteereillä kuten esim.
Lainaus
2 § Törkeä raiskaus.

Jos raiskauksessa
1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4. rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Millään näistä tekijöistä ei pitäisi olla vitunkaan väliä kun todetaan joku syylliseksi. Raiskaus on aina raiskaus ja siitä pitäisi rangaista ja tuntuvasti.
Ja nyt kun puhutaan tapauksesta Tapanila, niin jos jonkun mielestä tämä ei ollut "kokonaisuutena arvostellen törkeä", kuulisin ihan mielelläni miksi ei ollut? (En nyt kohdista tätä ketään kohtaan vaan rupesi vituttamaan noi oikeuden perustelut, kun luki noita juttuja...)


Toi 1400 kpl Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö nimittäin hirvittää. Opettajia voisi hyvin kouluttaa vähän enemmän tunnistamaan hyväksikäytön merkkejä.

Ihan vaan mielenkiinnosta, että milläköhän tavalla lapsesta näkee käytetäänkö tätä hyväksi? Suomessa on kuitenkin 500 000 koululaista, joten siihen suhteutettuna tuo luku on aika pieni (0,3%). Mikä nyt tarkoittaa että about joka kymmenellä luokalla on yksi tällainen lapsi. Lapset ja vanhemmat on kuitenkin aika erilaisia ja hankalia tapauksia on varmasti paljon enemmän.

Kyllähän opettaja tietysti näkee, että kotona ei välttämättä mene hyvin. Ilman esim. toistuvaa mustaa silmää on kuitenkin vaikea viedä asiaa eteenpäin, jos siitä ei lapset/vanhemmat halua avautua.

Vaikka juuri seksuaalisella hyväksikäytöllä ole erityistä tunnusmerkistöä, ja (ainakin HUS:in sivujen mukaan) "merkittävällä osalla hyväksikäytetyistä lapsista ei ole näkyvää oireilua lainkaan", on kumminkin yleisesti hyväksyttyjä hyväksikäytön oireita. Opettajia tulisi kouluttaa kiinnittämään huomiota juuri näihin oireisiin ja kynnystä tehdä lastensuojeluilmoitus tulisi madaltaa. Kouluissa pitäisi muutenkin valistaa kunnolla näistä asioista.