Tässä vaiheessa on varmaan ihan hyvä muistuttaa siitäkin, ettei Garfield peliä suunnitellessaan ennakoinut pelin suosion kasvavan räjähdysmäisesti. Tämä on tullut ilmi jo useissa yhteyksissä ja Marokin on aiheesta lukuisia kertoja tuumannut. Siten keräilyaspektia ei alunperin koskaan tarkoitettu tuottavaksi sijoitukseksi, vaan oletettu motiivi keräilylle oli hauskuus eikä raha, kuten liian usein nykyisin. Sikäli myös keräilijät olisivat pelaajia, ainakin pääosin. Tuolloin ei myöskään ollut formaatteja ollenkaan, jotka voisivat kuolla ja jotka myös sotkevat pakkaa tältä osin. Täten en siis näkisi keräiltävyyttä nykymagicille kovin relevanttina perusteena suhteessa pelattavuuteen.
Hyvä pointti. Myös Wizardsin entinen toimari
Peter Adkison on huomauttanut, että aikoinaan Wizardsissa pohdittiin mitä tehdä ettei Magic jämähtäisi pelkästään passiiviseksi keräilyksi. 1996 lähtien keräilyaspektia haluttiin kunnioittaa, mutta painopistettä siirrettiin huomattavsti pelattavuuteen ja turnauspelaamisen puitteiden luominen ja mentaalisen urheilun korostaminen muodostui liiketoiminnallisesti kannattavaksi.
Eli tämä vain vahvistaa sitä pointtia, että pelattavuuden korostaminen passiivisen rohmuamisen sijaan lisää kiinnostusta magiaa kohtaan eikä ole mielekästä sivuuttaa peliskenejen vaikutus mitättömäksi sivutekijäksi, "valkoiseksi kohinaksi" vaan päinvastoin kysyntää ja asikaslojaliteettia ajavaksi voimaksi.
Kukaan tuskin väittää, että jokin laki pitäisi säätää, että pitäisi luovuttaa kaikki joka ikisen hetken käyttämättömät kortit kiertoon, mutta yhtä naurettavalta kuulostaa se, että formaatin x pelaamisen mielenkiinnon vähennettyä x-formaatin korttien likviditeetti paranisi. Liiketoiminnassa ei ole pelkästään hintalappujen toljotteluista kyse, vaan myös oman liiketoiminnan varmuudesta ja investointimielialasta(vrt. Hyman Minskyn epävakaisuusteoriaan ja/tai Irving Fisherin velkadeflaatioteoriaan). Sijoitus, jota ei saa realisoitua on yksinkertaisesti huono sijoitus, joten samalla, kun jotkut spekuloivasti kortteja ostavat vetoavat omien sijoitusten arvoihin, niin samalla kannattavat myös hallaa omalla toiminnalleen vähentämällä heidän myyntiartikkeleihinsa kohdistuvaa kiinnostusta poislukien simplistiset konspiratiiviset teoriat.
Vaikka Reserved Listaa ei olisikaan, havaitsen silti haasteita(joskaan ei ylitsepääsemättömiä)tiettyjen korttien printtauksien kohdalla(Hei
Contract From Below ja
Chaos Orb!)ja myös siitä, missä muodossa näiden myynti tapahtuisi ollakseen efektiivistä, formaattien terveellistä huolenpitoa kuitenkaan unohtamatta.
Summa summarum: Magian keräilyaspekti oli
arvatakseni alunperin tarkoitettu korttien omistussuhteiden määrittämisten vuoksi ja siksi, että haluttiin korostaa korttien olevan kestokäyttöisiä. Tästä huolimatta aktiivisten peliyhteisöjen tärkeyden ymmärtäminen tapahtui kuitenkin melko aikaisessa vaiheessa, joiden taustalla oli ihan ymmärrettävät ja hyvät syyt pitää huolta pelattavuudesta, eikä spekulanteista, jotka eivät sinänsä mitään iloa emoyhtiölle tuota tai jos tuottavat, niin suhteellisesti paljon vähemmän kuin aidosti pelistä kiinnostuneille.