"Jos vielä toistuu pelaaminen koulussa, pitää ottaa kovat keinot käyttöön. Määräaikainen erottaminen olisi se ensimmäinen askel."
Jep jep.
Just just. 
Mitäs tämä on?
Kolmen vuoden lukioaikanani olen pelannut satoja tunteja MTG:tä ilman mitään sanomisia koulussa.
Nyt tänä syksynä itse rehtori on innostunut asiasta ja on arviolta neljä kertaa tullut heiluttelemaan sormeaan kuin se olisi jokin vitun tahtipuikko. Tänään miekkonen päätti viedä asian pidemmälle -> puhuttelu, joka lyhykäisyydessään (n. 10 min) oli seuraavanlainen:
" Seuraa. Istu."
Vuh vuh.
" Nonniin, selitäpä?"
Tuijotan epäuskoisena takaisin ja pyörittelen käsiä:
- Selitä mitä?
" Jaa-a, mitäköhän?"
- Pelasin korttia?
" Niin. Mutta asia on myös missä pelasit?"
- Koulun kirjastossa?
Silmät tuikkivat lasien takana kuin ilotulitus.
- Aha.
" Oletko ala-asteelainen?"
- Ööh. En.
" Mikäs sinä olet? Kohta 19 täyttävä kolmannen, neljännen vuosikurssin opiskelija?"
- 17 v ja abivuosi juu.
" Mitä varten olet täällä?"
- Pelasin korttia.
Tässä kohtaa tuikahti ydinpommi.
" Ei vaan mitä varten olet täällä lukiossa?"
- Käyn koulua.
" Mitä ajattelit tehdä tänä vuonna? Keväällä on kirjoitukset ja läksyjä tehtävänä, eikö niihin tulisi paneutua?"
- En lue kotona, en stressaa.
" Vai niin, ja pelaat sitten koulussa?"
- Näin on.
Tuijotuskilpailu.
" Kortinpeluu koulussa on kielletty, mutta olen tullut mahdollisimman paljon vastaan tässä asiassa ja sallinut peluun, joten voisit tulla sinäkin vastaan. Monet tykkäävät käyttää vapaa-aikansa koulussa pelaten korttia tai kuten sinunkaltaisesi, fantasiakorttipeliä."
Aha... Hiljaisuus. Seinille kertyy varjoja.
" Kuinka monta kertaa sinulle on tästä sanottu?"
- 3-4 kertaa.
" Silti sinä toistuvasti pelaat kirjastossa, vaikka on mainittu useasti ja monta kertaa jo kuulutuksissa sanottu?"
- En ole kuullut kertaakaan kuulutusta...
" Mutta minä olen tästä sanonut jo useaan otteeseen henkilökohtaisesti, joten miksi siinä edes tarvitaan kuulutusta? "
Hiljaisuus ja katselen seiniä enkä voisi vähempää välittää. Varon silti visusti hymyilemästä.
"Silti sinä olet aina kirjastossa. Sinua on varoitettu jo monta kertaa, mutta et ole kertonut tovereillesi mitään pelaamiskiellosta, joten heitä ei voi syyttää. Nyt sinä päätät miten edetään. Minä en mielelläni menisi seuraavalle tasolle, jossa ensimmäinen askel olisi määräaikainen erottaminen, mutta jos tämä jatkuu, niin en voi muutakaan."
*Parapum?*
- Näiden vuosien varrella ainoa, joka on tullut minulle valittamaan, on ollut sinä.
" Olen saanut näitä valituksia jatkuvasti. Luuletko, että pieni ja hento ekaluokkalainen uskaltaisi tulla sanomaan isolle, rotevalle abille, että häiritset hänen opiskeluaan."
- Ok...
" Nyt sinä päätät mitä tehdään."
Tuijotuskilpailu. Ellei pöytä olisi ollut välissä olisin voinut lyödä vetoa, että äijällä seisoi, kun oli sellainen virne naamalla.
- Haluaisin tehdä selväksi, etten pelaa kirjastossa sen takia, että haluaisin ärsyttää ihmisiä vaan sen takia, että saman kerroksen sohvat ovat aina varattuja välituntisin, kirjastossa on reilu puolisen sataa ihmistä, joista kukaan ei opiskele enkä ole sisäistänyt yläkertaa.
Tuijotusta. Epäusko kurtistaa rehtorin otsaa kunnes viimein lamppu syttyi. I own.
" Et ole sisäistänyt yläkertaa?"
- Niin.
" Mitäs jos alkaisit sisäistämään?"
- Ok.
Peukalonpyöritystä. Evvk.
" Se on koulun säännöissä ja jatkuva sääntöjenrikkominen on väärin."
- Minun on vain hankala muistaa tätä.
" Haluatko sen sitten kirjallisena?"
- Mielellään.
Hiljaisuus. Vilkaisen kännykkää. Tuijotusta. Pyörittelen peukaloita.
" Muista seuraavan kerran pelatessasi mikä on seuraava askel!"
Ajattelen Dingon totuutta: " Tämä hetki saa minut jo aivovaurioon... OO-o-OOH!"
" Saat poistua." Hän sanoo mystisen hiljaisesti ja neonvalot vilkkuvat tasatahtiin pullonpohjien takaa.
Avaan oven, poistun, repeän ja odottelen bussia.
Keskustelu oli äärettömän hyödyllinen ja valaiseva. Kirjoitetussa muodossa on vaikea sisäistää tilanteen koomisuutta, mutta vakuutan että oli suunnattoman vaikea olla repeämättä tuijotuskilpailuissa.
Lainataampa aikaisempia "busted" -tilanteita:
" Jaahas. Kolmas kerta jo. Tämän naaman jo muistankin, mikäs oli nimi ja luokka?"
- Pitkänen. 3D.
" Kiitos. Pitääkö tästä soittaa vanhemmille?" Strutsimainen päänketkutus oli suunnattoman mielenkiintoista seurattavaa ja jouduin katsomaan alaspäin muka häpeissäni, ettei hän näkisi minun tukehtuvan.
- Joo, siitä vain.
Hänen onnekseen mies ymmärsi, ettei soittamisessa ollut mitään itua. Olisivatpahan vanhemmat nauraneet.
Jeps. Ihan jännää miten minä saan uhkailua ja syyttelyä niskaan, vaikka rössinpolttajat sotkevat autoja ja autotien tukkeena ovat viiden metrin päässä koulusta, vaikka koulu-alueella on kielletty. Jännää.
Ensi maanantaina taas pelataan.
Sellainen tapaus.
-----------------------------------
Vituttaa ääliöt, jotka inhoavat ruotsia.
Kannan oman korteni kekoon ja sanon tähän, että inhoan ruotsin pakko-opiskelua. Kieli ei ole inhottava, hyödytön tahi edes tylsä, mutta se pakottaminen on turhaa. Melko monet opiskelisi muuten vain vapaa-ehtoisenakin, miksi siis pakottaa?
Kirjoitan ruotsin keväällä ja ehkä jatkan eteempäin kielien lukua.
Aihe: Vitutusketju (Luettu 2290705 kertaa)
