Tuli tässä mieleen, että kuinka moni kehtaa kertoa työhaastattelussa harrastukseksi magicin, jos haastattelija harrastuksia kysyy?
Pitää myöntää, että en myönnä...
Ei tällaisia asioita myönnetä julkisesti, vielä vähemmän jossain työhaastattelussa.
Mitäs harrastat?
- Noo, mä väännän aika lailla magicia jätkäporukassa.
...
Anteeksi mitä?
- Siis sitä korttipeliä, heh. Magic: The Gathering. Se on vähän niinkuin Yugioh tai Pokemon shakkielementeillä. Pelissä on niinku tarkotus olla velho ja peitota vastustaja, eli toinen velho omilla taioilla, se on erittäin hau-s-ka ja mieltä kihelmöivä taktinen korttipeli.
Selkee. Kuinkas vanha olitkaan?
- 25 vuotta.
Minulla on 13-vuotias tytär, joka myös pelaa vastaavanlaista peliä.
- Aijaa, ihanko totta? Mukava kuulla, että saa tuoretta lihaa.
...
...
Mit vit?
- Siis emmä niinku tarkoittanu niinku sillai vaa niinku tiedäthän, harrastajan näkökulmasta katsottuna, en niinku sillai... pedarin.
Kiitos ajastanne, tämä haastattelu taisi olla tässä!
- Äh öh siis, anteeksi niinku, äh. Iä Iä Chtulhu faghtn. Kai otatte yhteyttä kun paikka avautuu?
Ovi on tuolla, menkää ennen kuin kutsun poliisin.
- Sniff, mitähän olisi käynyt toisin, jos olisin vain sopertanut lenkkeilyn harrastuksekseni. Kaikki on nyt pilalla ja elämälläni ei ole enää väliä, hyppään sillalta, whee.